Me muutetaan, blogi ja minä!

Sekä minä että blogi muutetaan! Molempia vähän jännittää. Minä löydyn jatkossa (ensi vuonna siis) jostain päin Aasiaa (en vielä tiedä mistä, joten paikkasuosituksia otetaan vastaan). Blogi taas löytyy täältä: http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.co.uk/

Kuten huomaatte, blogin idea ja sisältö tulevat vähän muuttumaan, ja kirjoitan jatkossa useammasta eri maasta. Lontoon tarinoita on silti vielä niin paljon kertomatta, että varmasti iso osa postauksista tulee edelleen käsittelemään nimenomaan Lontoota. Luultavasti myös päivitän muutaman täällä jo julkaistun jutun, mutta pääosin uuteen blogiin tulee uutta matskua.

Jos siellä vielä joku lukija lymyilee, niin lämpimästi tervetuloa myös uuteen blogiin! :)

Kaikki matkani kartalla

Löysin netistä hauskan sivuston, jolla voi luoda oman kartan kaikista maista, joissa on käynyt. Omani näyttää tältä:

Make yours @ BigHugeLabs.com

Kun tuolla sivustolla rastittaa listasta maita, niin todella huomaa, miten paljon kiinnostavia paikkoja on vielä näkemättä. Rohkenen kuitenkin epäillä (tai ainakin toivoa), että ensi vuonna oma karttani tulee muuttumaan aika lailla...mutta siitä enemmän, kunhan suunnitelmat on lyöty lukkoon! :)

Miltä sinun karttasi näyttää?

Iso-Britannian vihatuin nainen?

Viikko sitten toimistolla yksi työkaverini rikkoi hiljaisuuden ja hihkaisi riemuissaan "Yessss!" Huomattuaan muiden uteliaat katseet, hän selvensi avuliaasti että "Margaret Thatcher on lopultakin kuollut".

Koko viikko menikin sitten samoissa merkeissä. Poliitikot suolsivat ylistyssanoja Thatcherin elämäntyöstä ja varmasti Thatcheriä jossakin myös surtiin, mutta enimmäkseen vaikutti siltä, että harva hahmo on kerännyt yhtä paljon vihaa osakseen.

Maltillisimmat kriitikot tyytyivät sarkastisiin Facebook-statuksiin:
"Maggie gave us.. em.... The Falklands?.. And they're an important holiday destination".
"Just watched Return Of The Jedi. Disgusted by the distasteful scenes at the end where everyone is celebrating the death of Emperor Palpatine. He may have been divisive, but he was strong and he made decisions and stuck to them, and I think he should get a bit of respect. He was, after all, a little old man who died, when you remove any other context whatsoever."

Vähemmän maltilliset postasivat linkin Is Thatcher dead yet? -sivustolle tai tähän jo vuosia sitten tehtyyn Mock the Weekin jaksoon:

Oli Thatcheristä mitä mieltä tahansa, hyvän maun rajat ylitettiin varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Wizard of Oz:in "Ding Dong! The Witch is Dead" -laulusta alettiin puuhata listaykköstä tai kun sadat ihmiset juhlivat Thatcherin kuolemaa kaduilla.

P.S. Twitterissä Thatcherin kuolema aiheutti myös hämmennystä, koska #nowthatchersdead -hash tagin voi lukea myös "now that Cher's dead".

Summer is my favourite day of the year

Poikkeuksellisen pitkään jatkuneen talven jälkeen Lontoota hellii tänään aurinko. Ulkona on jopa +19C astetta lämmintä ja puut alkavat lopultakin kukkia, ihanaa!

Magnoliapuu.

Brittejä muuten yleensä huvittaa tuo, että lämpötiloista puhuttaessa tarkennan onko kyse plus- vai miinusasteista. Mutta kun sillä oli elämäni ensimmäiset 25 vuotta aika paljon merkitystä, niin en osaa enää lopettaa.

Hyvän sään inspiroimana kävin tänään pitkästä aikaa lenkillä. Siis hölkkäsin osan ajasta ja kävelin osan, mutta kuitenkin. Huomenna ajattelin kävellä töihin. Hassua miten valo ja lämpö tekee energiseksi! Olo on kuin olisi juuri ryöminyt talviunilta ja tajunnut, että ai niin, elämässähän voi tehdä muutakin kuin laiskotella...

Hyvää suklaan juhlaa!

Kun vuosia sitten vietin ensimmäisen brittiläisen pääsiäiseni exäni vanhempien luona, yllätyksenä tuli lähinnä suklaan määrä: sitä syötiin enemmän kuin Suomessa jouluisin! Alle 12-vuotias brittilapsi saakin pääsiäisenä keskimäärin 8 suklaamunaa, eivätkä ne ole mitään pieniä Kindereitä. Täällä pääsiäismunat ovat valtaisan kokoisia, ja samassa paketissa tulee yleensä myös suklaapatukoita tai pussillinen pienempiä suklaamunia. Niinpä niihin keskimääräiseen 8 suklaamunaan mahtuukin kilo sokeria ja noin 12 000 kaloria. Huh!

Isossa-Britanniassa ei tyydytä pieniin Kindereihin.

Eniten suklaamunia syövät kuitenkin 10-14-vuotiaat, jotka ahmivat keskimäärin 13 suklaamunaa per pääsiäinen. 15-19-vuotiaat tyytyvät 11 kappaleeseen, kun taas 40-59-vuotiaille riittää yksi.

Tyypillinen vajaan 300 gramman suklaamuna.

Itse en ole vieläkään tottunut ajattelemaan pääsiäistä joulun tapaisena suklaajuhlana, joten olen ollut kunnollinen ja syönyt vain yhden pienen Malteser-pupun.

Nam!

Enemmän tai vähemmän suklaista ja hauskaa pääsiäistä kaikille! :)

"Suomi on saari" - ja muita brittien suusta kuultuja totuuksia

Britit tietää Suomesta kaikenlaista:

Britti: "Vitsi suomi ja ruotsi on kyllä lähellä toisiaan, ne kuulostaakin IHAN samalta!"
Minä: "On on on. Siis ihan lähisukukieliä. Maailman kielistä ruotsia lähemmäs ei juuri pääse...no paitsi nyt tää sun oma kielesi englanti ja sitte tietty ranska, italia, venäjä, farsi, urdu, hindi ja kaikki muut indoeurooppalaiset kielet."

Britti: "Suomi on joku niistä kolmesta maasta siellä pohjosessa, en vaan koskaan muista missä järjestyksessä ne on."
Minä: "No mut hei, sä voit ajatella tän asian sillai, että Norja on se eka täältäpäin, kun se on kerta teidän naapurimaa."

Britti: "Vitsi Suomessa on varmaan hieno asua, kun siellä on niin paljon vuoristoa."
Minä: "Juu, Kilpisjärven mahtava Saana on kyllä aika mahtava. Sillä toisella vuorella, mikä meillä on, en oo koskaan käyny, niin siitä en osaa sanoa."

Britti: "Sä kun oot skandinaavi, niin sullahan on viikinkiverta."
Minä: "Met olimma kyllä ihan pohjoismaisen puolueettomasti omissa mettissämme sillä aikaa, ku noi skandinaavit rällästi maailmalla."

Britti: "Niissä Neuvostoliittoa vastaan sodituissa sodissa te pärjäsitte aika hyvin sen takia, kun suomalaiset sotilaat oli hyviä luistelijoita."
Minä: "Kyllä näin on. Kansa luisteli."

Britti: "Kaikki aina naureskelee sille, miten helposti Saksa toisessa maailmansodassa valtas Ranskan, mutta helppokos Brittilää oli puolustaa, kun se on saari. Sama homma noissa Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa, saaria ei oo niin helppo vallottaa. Ai eiks Suomi oo saari? No mut ei teillä kuitenkaan oo maarajaa Venäjän kanssa."
Minä: "Nii ei meillä...tai no siis on meillä toi pieni tuhannen kilometrin itäraja kyllä, mutta helppokos sitä on puolustaa, kun te ulkkarit ette ees muista, missä järjestyksessä Suomi, Ruotsi ja Norja kartalla on."

Epäsuoran kommunikaation jalo taito

Välillä sitä huomaa brittiläistyneensä. Eilen töissä kirjoitin juuri sen verran päällisin puolin kohteliaan meilin, että sen vastaanottaja kyllä ymmärtää, mistä oikeasti oli kysymys. Meilin lopetin lauseeseen "Happy to have a chat about this whenever you're free", jolla tietenkin tarkoitin "Not even remotely happy to have a chat about this ever, and you know it".

Miksi sanoa ei, kun voi sanoa kyllä ja tarkoittaa ei? Ei ole sitten kahvitauolla tai hississäkään kiusallista, kun voidaan molemmat leikkiä, että pelkästään rakentavassa yhteistyön hengessä tässä ollaan meilailtu.